Toimitusketjujen häiriöt, tekoälyn nopea kehitys ja vihreän siirtymän paineet muuttavat teollisuuden toimintaympäristöä ennätysmäisen nopeasti. Muutokset näkyvät suoraan myös tuotannon ja operaatioiden johtamisessa.
Aalto EE:n Diploma in Operations Management -ohjelma on uudistettu vastaamaan tähän muutokseen. Ohjelmassa tarkastellaan aiempaa laajemmin muun muassa dataa ja tekoälyä tuotannossa, ihmisen ja koneen yhteistyötä, vihreää tuotantoa sekä resilienssiä ja riskienhallintaa.
Uudistetun sisällön suunnittelussa ja toteutuksessa ovat olleet vahvasti mukana Aalto-yliopiston tuotantotalouden apulaisprofessori Lauri Saarinen sekä Turun yliopiston opettaja, QDC Business Engineering Oy:n konsultti Marja Blomqvist. He tarkastelevat muutosta sekä tutkimuksen että yritysten arjen näkökulmasta.
Epävarmuudesta on tullut tuotannon arkea
Operaatioiden johtamista muovaavat tällä hetkellä erityisesti kolme ilmiötä: toimintaympäristön epävarmuus, teknologian nopea kehitys ja vastuullisuuden korostuminen.
Blomqvist nostaa ensimmäisenä esiin geopoliittisen tilanteen ja globaalien toimitusketjujen haavoittuvuuden. Kauppasodat, kuljetusreiteillä esiintyvät häiriöt ja saatavuusongelmat ovat tehneet toimitusketjuista entistä arvaamattomampia.
Yritykset voivat edelleen reagoida epävarmuuteen samoilla peruskeinoilla kuin ennenkin – varastoilla, ajalla ja kapasiteetin joustolla – mutta ratkaisut ovat muuttuneet monimutkaisemmiksi.
Saarisen mukaan epävarmassa ympäristössä yksi keskeinen haaste on se, että tulevaisuutta on entistä vaikeampi ennustaa.
"Näkyvyys viiden tai kymmenen vuoden päähän on heikko. Siksi tärkeäksi nousevat kyky oppia, kokeilla ja kehittää toimintaa jatkuvasti", hän sanoo.
Algoritmi pitää hyllyt täysinä
Digitalisaatio ja tekoäly vaikuttavat operaatioihin jo nyt voimakkaasti. Ensimmäisenä muutos näkyy prosesseissa, jotka ovat jo valmiiksi digitaalisia: suunnittelussa, ennustamisessa ja tuotannon aikataulutuksessa.
Saarinen havainnollistaa muutosta arkipäiväisellä esimerkillä päivittäistavarakaupasta. Kun asiakas nappaa hyllystä maitopurkin tai leipäpussin, taustalla on pitkälle automatisoitu järjestelmä, joka huolehtii siitä, että oikea tuote päätyy oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Kassajärjestelmät keräävät jatkuvasti tietoa myynnistä, ja näiden tietojen pohjalta järjestelmät tekevät ennusteita hyllykohtaisesta kysynnästä jopa kuukausia eteenpäin. Algoritmit vertaavat myyntidataa varastojen täydennysrytmiin ja laskevat automaattisesti, milloin tuotetta pitää tilata lisää.
Kun järjestelmä havaitsee, että tietyn tuotteen saldo on laskemassa liian alas, keskusvarastolle lähtee automaattisesti täydennystilaus. Varastossa osan tilauksista kerää robotti, osan ihminen, ja tuotteet toimitetaan kauppoihin samalla, kun järjestelmä päivittää uusia tilauksia toimittajille.
Hilma Hitsaajasta tulee robotin kouluttaja
Saarisen mukaan tällaiset dataohjatut prosessit ovat jo arkipäivää monissa toimitusketjuissa. Samalla ne muuttavat työn sisältöä: sen sijaan että ihmiset tekisivät päivittäistä tilaus- ja suunnittelutyötä manuaalisesti, heidän tehtäväkseen jää valvoa järjestelmien toimintaa, puuttua poikkeustilanteisiin ja kehittää prosesseja edelleen.
Sama kehitys ulottuu myös tehdastuotantoon. Automaatio ja robotisaatio lisääntyvät, mutta usein vaiheittain ja toimialasta riippuen. Blomqvist kuvaa muutosta esimerkillä, joka jää helposti mieleen.
"Ajatellaan vaikka Hilma Hitsaajaa, joka on tehnyt työtään vuosikymmeniä. Tulevaisuudessa Hilma ei välttämättä enää hitsaa aamusta iltaan, vaan opettaa robottia tekemään työn, seuraa lopputulosta ja varmistaa laadun."
Hilman osaaminen ei siis katoa, päinvastoin. Kokemus ja käytännön ymmärrys ovat juuri sitä tietoa, jota tarvitaan, kun robotteja ja tekoälyjärjestelmiä opetetaan toimimaan oikein.
Perusosaaminen korostuu tekoälynkin aikakaudella
Teknologian kehittyessä voi helposti syntyä vaikutelma, että tekoäly hoitaa pian puolestamme datan analysoinnin, päätöksenteon, ehkä jopa ajattelunkin. Saarisen mukaan kehitys johtaa kuitenkin päinvastaiseen suuntaan: ihmisen ajattelun merkitys korostuu. Kun analyysien tekeminen nopeutuu, kriittiseksi pullonkaulaksi nousee kyky ymmärtää, mitä pitäisi kysyä ja mihin pitäisi keskittyä.
"Tärkeintä on ymmärtää, mitä ollaan tekemässä ja mikä on hyvä ratkaisu. Vasta sen jälkeen pystyy ohjaamaan tekoälyä löytämään oikean vastauksen", Saarinen sanoo.
Työn painopiste siirtyy tekemisestä ajatteluun ja johtamiseen. Tämä koskee koko organisaatiota, ei vain operaatioiden johtoa. Blomqvist muistuttaa, ettei johtaminen kuitenkaan onnistu ilman käytännön ymmärrystä.
"Jotta voi opettaa tekoälyä, jonkun organisaatiossa pitää edelleen osata se perusduuni. Ja jotta voi johtaa, pitää edelleen osata hahmottaa perusasioita ja syy-yhteyksiä."
Kilpailukyky syntyy strategian ja operaatioiden yhteydestä
Teknologian ja toimintaympäristön muutosten keskellä yksi asia säilyy ennallaan: yritysten on edelleen tuotettava asiakkaalle arvoa.
Saarisen mukaan menestyvät yritykset pystyvät ymmärtämään, mihin asiakkaiden tarpeet ovat menossa ja tekemään tämän ymmärryksen pohjalta selkeitä valintoja. Operaatioiden näkökulmasta tämä tarkoittaa operaatiostrategiaa – sitä, miten yrityksen tuotanto ja toimitusketjut tukevat liiketoiminnan tavoitteita.
Blomqvist korostaa, ettei operaatioiden pitäisi koskaan olla irrallinen osa organisaatiota.
"Yritykset pärjäävät harvoin pitkällä aikavälillä, jos operaatiot elävät omaa elämäänsä. Niiden pitää tukea yrityksen kokonaisstrategiaa."
Kun yritys tekee strategisia valintoja esimerkiksi markkinoista, tuotteista tai palveluista, operaatioiden tehtävä on ratkaista, miten nämä tavoitteet toteutetaan käytännössä: millaisia prosesseja tarvitaan, missä tuotanto sijaitsee ja mitä tehdään itse tai ostetaan kumppaneilta.
Blomqvistin mukaan strategian pitäisi näkyä myös tuotannon arjessa.
"On tärkeää, että tuotannon käytännön tekemisessä ymmärretään, miksi asioita tehdään tietyllä tavalla. Välillä operaatioiden näkökulmasta voidaan tehdä ratkaisuja, jotka eivät ole tuotannon kannalta kaikkein helpoimpia. Mutta jos iso kuva on selvä, niiden merkitys ymmärretään."
Saarinen korostaa, että parhaimmillaan strategian ja operaatioiden suhde on kaksisuuntainen. Strategia ei ole vain johdon määrittelemä suunnitelma, jonka operaatioiden tehtävä on toteuttaa.
"Operaatioiden kyvykkyyksien pitäisi olla osa strategista keskustelua. Tuotannosta voidaan myös nostaa esiin uusia mahdollisuuksia: mitä tapahtuisi, jos tekisimme tämän eri tavalla? Voisiko se avata uusia markkinoita tai kilpailuetua?"
Muutokset näkyvät myös koulutuksen sisällössä
Diploma in Operations Management -ohjelman uudistuksessa edellä kuvatut aihepiirit on tuotu aiempaa selkeämmin osaksi kokonaisuutta.
Koulutus alkaa operaatioiden kokonaiskuvasta: operaatiostrategiasta ja sen yhteydestä liiketoiminnan tavoitteisiin. Osallistujat tarkastelevat, millaisia valintoja heidän organisaationsa operaatioissa on tehty ja miksi.
Tämän jälkeen pohditaan, miten muuttuva toimintaympäristö – esimerkiksi digitalisaatio, vastuullisuus ja toimitusketjujen riskit – vaikuttaa näihin valintoihin. Ohjelmassa käsitellään myös data-analytiikan ja tekoälyn roolia operaatioiden johtamisessa sekä sitä, miten ihmisen ja teknologian yhteistyö muuttaa työn sisältöä.
Blomqvistin mukaan tärkeä osa oppimista syntyy myös osallistujien välisestä keskustelusta.
"Monesti keskustelujen aikana ihmisille kirkastuvat paremmin myös oman organisaation erityiset vahvuudet."
Saarinen muistuttaa, että kehittäminen vaatii ennen kaikkea aikaa ja irrottautumista arjesta.
"Päivittäinen työ vie helposti kaiken huomion. Siksi on tärkeää pysähtyä välillä miettimään, mihin suuntaan operaatioita pitäisi kehittää seuraavien vuosien aikana."
Uudistetun ohjelman tavoitteena on antaa näkemyksiä ja käytännön työkaluja juuri tähän työhön.
